Taiteen keinoja hyödyntävässä eron prosessoinnissa “taiteen” ei tarvitse olla “taitavaa”


Aikani eropuhetta kuunneltuani halusin saada eroaan prosessoivat aikuiset mukaan leikkiin, jossa suojia ei ollut ja jossa odottamatonkin nousi pintaan, sanoo parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow. Usein juuri puheella pystytämme taitavasti aitoja, jotka estävät oivaltamasta ja tuntemasta, mitä todella tapahtui. Luovuus taas on leikkiä, jolla astutaan totutun yli ja eksytään vahingossa kohtiin, jotka sanoilla taitavasti peiteltiin.

Taidelähtöisessä eroseminaarissa kukaan ei pääse piiloutumaan puheen taakse eikä kenenkään tarvitse osata mitään. Taidelähtöisyys antaa avaimet syvemmälle matkalle.

Eronsa käsittänyt ja käsitellyt aikuinen pääsee eteenpäin.

Käsittämiseen tarvitaan uusia tulokulmia, joita odottamaton toiminta ja sen nostattamat ennalta arvaamattomat tuntemukset paljastavat. Käsittely kysyy tilaa ja tapoja päästää suuttumus tai suru valloilleen. Näin sitä pääsee myös tarkastelemaan ulkopuolelta; tuoltako suruni kuulostaa, tältäkö pettymykseni näyttää?

Kuten lapsi leikkii tunteensa ulos, käsittelee elämäänsä leikkien, samoin aikuinenkin tarvitsee keinoja kohdata tunteensa ohitse järjen ja sanojen. Moni osaa sanallistaa oman tilanteensa nokkelasti, purkittaa probleemansa pintatasolla pätevästi, ehkä jo totutuin sanakääntein; ehkä erosta on jo ollut puhetta ystävien ja tuttujen kanssa, ja samoin sanoin on tullut kuvanneeksi samoja tapahtumia ja tunteita jo moneen otteeseen. Taiteen ja luovan leikin keinoin päästään sanojen taakse, päästään käsiksi niihin muistoihin, joilla ei ole selkeää muotoa ja nimeä; epäartikuloimattomaan.

Taidelähtöisessä eroseminaarissa "taiteen" ei tarvitse olla "taitavaa". Erilaiset harjoitteet antavat mahdollisuuden tutkia omaa itseä parisuhteen toisena osapuolena. On lupa olla kesken, taitamaton, kehno, yksin, kysyvä, apea, ynseä, mutta miksei myös jotain muutakin. Räjähtävän iloinen uudesta elämäntilanteestaan, inspiroitunut, järkevä, täynnä uusia ideoita, mitä vain. On lupa antaa tilaa itselle nähdä uusi minä.

Voi tehdä mielikuvamatkan omaan lapsuuteen silmät kiinni, kuiskailla pelkoja tai päästellä kiellettyjä sanoja ja vihaisia ääniä yhdessä ryhmän kanssa, tehdä valokuvia eläviksi tai keksiä niille uudet tarinat ja tulevaisuudet. Ja tietenkin mukana on se oleellinen. Ryhmän tuki. Samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset.

 Tein erostani teoksen, esityksen, jossa ilmaisin tanssien ja liikkuen eron synnyttämiä, ruumiissani tuntuvia olotiloja, kertoo tanssitaiteilija Jaana Irmeli Turunen, yksi Taidelähtöisen eroseminaarin ohjaajista. Tunteita ja tuntemuksia oli niin ylitsevuotavan paljon ja ne olivat niin voimakkaita, etten mitenkään voinut vain sanoin ilmaista mitä halusin. Tanssi ja liike antoivat muodon sille jollekin, mikä oli liian intensiivistä ja liian keskeneräistä vain sanoitettavaksi. Valmiin teoksen äärellä saatoin asettua oman eroprosessini ulkopuolelle ja tarkastella, miltä kaikki tuo sisäinen myllerrys ja elämän ulkoiset muutokset näyttivät, kun ne saivat muodon. Esiintyessäni jaoin erokokemustani, tein kokemusta näkyväksi ja tuon jakamisen kautta tunsin itseni kannatelluksi ja hyväksytyksi kaiken keskeneräisyydestä huolimatta

Taidelähtöiseen eroseminaariin osallistujan ei tarvitse tehdä taideteosta eikä esiintyä, mutta kehollisten harjoitteiden kautta voi tulla tietoisemmaksi siitä, mitä elämänmuutoksen läpikäymisessä kokonaisvaltaisesti itselle tapahtuu. Liike on jatkuvasti virtaavaa ja kehon aistimukset jatkuvasti muuntuvia aivan kuten eron läpieläminen muuntuu, etsii muotoaan, virtailee eri suuntiin. Esimerkiksi liikkuen ja kehon aistimuksia kuunnellen ja kunnioittaen voi antautua virran vietäväksi. Ryhmä ja yhdessä tehtävät luovat harjoitteet rakentavat tukevan ja turvallisen maaston kaikenlaisten purojen vapaaseen pulppuiluun, koskien voimalliseen kuohuntaan. 

Marianna Stolbow, Elisa Salo, Jaana Irmeli Turunen

SEURAAVA RYHMÄ ALOITTAA TIISTAINA 25.10. klo 17.15-20.15 KULOSAAREN HYVINVOINTIHUVILASSA!  Lisätietoja http://www.mariannastolbow.fi/palvelut/erotyopajat