Pelko piirtää perheen rajat


Suurimpana kysymyksenä eropohdinnoissa nousee vuodesta toiseen se, onko lapselle enemmän haittaa jos vanhempien keskinäinen suhde jatkuu huonona vai jos vanhemmat eroavat ja lasten arki muuttuu (rajusti) jakaantuessaan kahteen kotiin.

Pelko on rajanvetäjä, jota kannattaa hyödyntää mittaamaan omaa tilannetta.

Samainen pelkopuntari toimii lapsettomien pariskuntien mittarina mainiosti, mutta niillä jotka ovat suhteen aikana lisääntyneet, on velvollisuus puntaroida myös lastensa kokemia jännitteitä olivat ne sitten kompuroivan, kitkaisen parisuhteen tai toisen aikuisen kasvatustapojen aiheuttamia.

Jos kumpikaan aikuisista huomaa, että joku lapsista arastelee olla oma itsensä, pelkää sanoa omia mielipiteitä tai ottaa asioita puheeksi, on asia nostettava aikuisten kesken heti esille. Jos taas jännität itsekin asian käsittelyä kumppanisi kanssa, tarkoittaa se sitä, että jokin tie on kuljettu päähän. Suhde vaatii rajua korjausliikettä.

Pelko ei kuulu yhteenkään perheeseen eikä parisuhteeseen. Ei missään muodossa.

Monissa suhteissa pelätään suhteen alkumetreiltä saakka hylätyksi tulemista. Tämä saa aikuisen käyttäytymään epävarman lapsen tavoin ja muokkaa häntä päivittäin arjessa. Aikuinen taivuttaa itse itseään ollakseen sellainen, että kelpaa. Lukemattomat parisuhteet kätkevät tämän mekanismin sisäänsä, kunnes vinouma sairastuttaa toisen, vääristää suhteen ja tihkuu siten koko perheeseen. Läheskään aina asianosaiset eivät pääse sen pelon juurelle, jota he yrittivät paeta koko suhteen ajan.

Oma kelpaamattomuus on monen arkista pelkoa. Tämä saa suoriutumaan arjesta tavalla, joka on itselle pohjimmiltaan vieras ja vastenmielinen, mutta ainoa keino nähdä itsensä hyväksyttävänä. Ainoa, jolla saada suhteessa hyväksyntää. Siten vieras ja vastenmielinen muuttuu ajan myötä arkiseksi ja normaaliksi.

Aikuinen joka taipuu kumppaniaan varten hyväksyttäväksi, ei välttämättä huomaa lastensa kaventuvaa tilaa. Onko kotona jollakulla pelko kertoa ääneen haaveistaan? Pelko kutsua vieraita? Pelko mennä yhdessä kodin ulkopuolisiin tilaisuuksiin? Pelko omasta jaksamisesta? Pelko puhkaista kupla?

Koska aikuisella on aina vastuu myös lapsen arjen ilmapiiristä, aikuinen joka piilottelee pelottavaa vanhempaa tai kumppaniaan, jota millään tavoin pitää jännittää, on kuin se koulukaveri, joka ei puutu koulukiusaajan välituntitapoihin, vaan antaa kiusaajan nöyryyttää heikompiaan koulun pihalla tai kotimatkalla.