Laulu itsensä rakastamisen vaikeudesta - Osa I


Kesälehdet ovat nostaneet esille yleisimpiä valituksen- ja riidan aiheita parisuhteissa. Ja miksipä ei, kumppaniaan joutuu katselemaan ennätyksellisen pitkään juuri lomalla. Minuun otti yhteyttä toimittaja, joka ärriä suristellen sanoi ärsyyntyvänsä itsekin joka kerta, kun annetaan ohje:  Muuta itseäsi ja omaa käytöstäsi, toista et voi muuttaa.

Totta totta, kuulostaa ärsyttävältä, sillä juuri SE TOINENhan niitä virheitä tekee ja pilaa arkeni. Miksi ihmeessä minun tulisi itseäni muuttaa! Ja vielä hankalampaa; kuinka ihmeessä se muka käy?

Sitä paitsi, miksi ihmeessä sen toisen pitää pilata juuri lomani! Lomallahan me tepastelemme käsi kädessä auringonlaskussa varpaat hiekkaan upoten ja tankkaamme toisistamme hyvää talven varalle. Vai eikö se mennytkään näin?

Valitettavasti kesän jälkeen yhteydenotot eroryhmien vetäjiin vilkastuvat ja entisestä kumppanista on päästävä pian eroon. Toiset taas vastaanottavat vuosikausia mököttäneen kumppanin suusta lyhyen, mutta vakuuttavan:  Nyt riitti, talo pannaan syksyllä myyntiin. Heti!

Ennen kuin asunnonvälittäjä kutsutaan paikalle kannattaa tarkastella paria asiaa. Mitä sillä tarkoitettiinkaan kun kehotettiin tarkastelemaan omaa käytöstä? Muuttamaan itseä?

Muutaman jälkiviisaaltakin kuulostavan ohjeen antaisin:

Ensinnäkin on oleellista ilmaista itseään avoimesti parisuhteen alusta saakka. On kerrottava heti, mistä ei pidä ja miksi ei pidä. Siinä vaiheessa kun lakaistaan maton alle jotain oleellisen ärsyttäviä asioita, huijataan itseä ja koko suhdetta jo täysillä. Valitettavasti tavallinen tarina menee juuri niin, että saadakseni tuon ja tuon piirteen, suljen silmäni tuolta ja tuolta asialta ja kuvittelen/toivon asioiden muuttuvan vuosien saatossa. Miksi näin?

Ihmissuhteen vaiheet voidaan jakaa kolmeen osaan: Rakastuminen – valtataistelu ja rakkaus. Rakastumisessa suljetaan silmät valitettavan usein tosiasioilta, jotta saataisiin edes ne ”ihanat” piirteet omaksi. Tarve rakkaustarinalle on niin suuri, että huijataan jopa itseä. Valtataistelun vuodet kuluvat sitten siihen, että väännetään kättä armotta: Muuttuuko toinen haluamakseni ihmistyypiksi vai ei? Kumman sana tässä talossa painaa enemmän? Rakkaudessa ihminen puolestaan on jo hyväksynyt toisen sellaisena kuin tämä on – ärsyttävine piirteineen – eikä rakasta vain siinä uskossa että saa muuttaa toisen haluamakseen ihmiseksi. Rakastaa siis ihmistä ei kuvaa tai kuvitelmaa hänestä. Alun kuvitelmissa usein rakastetaan mielikuvaa toisesta eikä ihmistä sellaisenaan. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi hyväksyä ja sietää mitä vain. Ei missään tapauksessa, mutta kurkistus omaan pääkoppaan tekisi noissa ärsytystilanteissa hyvää: Mikä minua risoo?

Läpikäydessäni palautteita miesten ja naisten ärsyttävistä piirteistä huomasin, että naisissa ykkössijalle taisi nousta nalkutus, miehissä taas rasittivat niinkin tutut piirteet kuin uhoaminen ja saamattomuus. Eniten minua kuitenkin nauratti kun luin miehestä, joka latasi naisten pahimmaksi piirteeksi sen, että kumppanin olisi osattava luonnollisesti tehdä vähintään seuraavat hommat:

LVI,

sähkötyöt,

talorakennus,

kylpyhuone- / keittiöremontit,

kalusteiden korjaukset,

auton korjaus,

pihan laitto,

kaupasta ostetun minkä tahansa härvelin kasaus

Ja tämä kaikki ammattimiehen näppäryydellä.

Mikä ihmeessä saa meidät kuvittelemaan moisia!

Hymyilytti vaikka periaatteessa en siedäkään nais-miesjakoja, koska molempia sortteja löytyy molemmissa; nalkuttavia miehiä ja uhoavia naisia tunnemme jokainen.

Se mikä minun olisi tehnyt mieli kysyä jokaiselta “palautetta” antaneelta on, mistä syystä nämä piirteet jäivät alunperin sinulta huomaamatta. Oliko rakkaudennälkäsi niin kova, että vaikka näit jo ensi visiitillä ihastuksen kämpän olevan kuin pommin jäljiltä, päätit kuitenkin yrittää,  jospa tuo vielä tuosta muuttaisi tapojaan? Miksi muuttaisi? Teitkö heti selväksi, mitkä ovat arkesi prioriteetit?

Oliko tasa-arvoinen toiselle tilaa antava keskustelija juuri se ominaisuus, johon eniten kiinnitit toisessa huomiota vai saattoiko jokin muu kiinnittää katseesi tai ajatuksesi. Tuliko arjen arvomaailmaan kurkistettua?

Jos nyt joka tapauksessa kävi niin, että aluksi jäi jotain “huomaamatta”, voit vielä yrittää.

Sano asiasi selvästi: älä oleta toisen “itsekin tajuavan” vaan kerro, mitä toivot ja miksi. Ja juuri tuon MIKSI –sanan kohalla ole tarkkana. Älä kiipeile kumppanin kanssa seinille omaa epävarmuuttasi. Selkokielellä: selvitä itsellesi, miksi jokin asia saa juuri sinut ärsyyntymään. Onko kumppanin käytös, ulkonäkö, tyyli niin noloa, että muut voisivat arvostella asiasta sinua? Onko kumppanin tehtävä nostaa omaa egoasi muiden edessä? Pettymys on suuri jos hakee toisesta epävarmalle itselleen nostetta.

Epävarma myös äyskii toiselle koska luulee, että toisen tehtävä on ihan oikeasti tehdä MINUT onnelliseksi. Tosiasiassa tämä meidän on jokaisen tehtävä itse. Sen ainakin olemme itsellemme velkaa. Sitä paitsi onnellisen ja tyytyväisen ihmisen rinnalle on tunkua. Ellet sitten rakkaudennälässäsi ota valittajaa ja piilotat narisevat lauseet eteisen kaappiin kuljettaessasi kiukkupussia peremmälle.

 Rakasta itseäsi niin et huijaa parinvalinnassa; et uskottele toista joksikin jota hän ei alkuunkaan ole. Rakasta itseäsi niin pidät itseäsi JO arvossa, eikä toisen tarvitse näyttää aina rinnallasi sellaiselta, että muut sinua kadehtivat. Rakasta itseäsi sellaisena kuin olet, niin et tyytymättömyyttäsi pura kaikkea kyllästymistä asuinkumppaniin. Ja ennen kaikkea: Rakasta itseäsi niin, ettet odota toisen tekevän sinua onnelliseksi koska olet niin arvokas, että järjestät elämäsi itse itsellesikin mahdollisimman mukavaksi, itsesi oloiseksi, sellaiseksi kuin itse ihanuudessasi ansitset. Siihen kylkeen on jokun tyytyväisen mukava liimaantua, eikä tarvitsevuutesi vedä ketä tahansa uikuttavaa, paapottavaa tai nalkuttavaa rinnallesi.